Digi digi, mutta miten?

Itse vuosien varrella moniin koulutuksiin osallistuneena päässä jyskytti ajatus, että seminaarisarjasta ei saa tulla raskas ”minä puhun ja te kuuntelette” -kokonaisuus. Reunaehtoja asetettiin muutama. Yksi osio saa kestää korkeintaan kolme tuntia, osallistujien pitää päästä aidosti osallistumaan ja oivaltamaan asioita itse ja myös etäosallistujat huomioidaan mahdollisimman tasavertaisesti paikalla oleviin nähden.

Näin jälkikäteen voi todeta, että kaikki reunaehdot toteutettiin alkuperäisen ajatuksen mukaisesti. Siitä voidaan kiistellä, onko kolme tuntia liian lyhyt vai sopiva aika perehtyä oivaltaen käsiteltävään aiheeseen edes pintapuolisesti. Syvällinen perehtyminen ei missään vaiheessa ollutkaan tavoitteena.

Aitoa oivaltamisen riemua

Seminaarisarjasta muodostui neljäosainen, käsitellyt aiheet löytyivät aiempien tilaisuuksien palautekyselyiden perusteella. Palautteilla voi siis vaikuttaa! Lisäksi ennakkotehtävänä oli tutustua digitalisaation vaatimat osaamiset -ajatusmalliin, joka toimi kokonaisuuden pohjana.

Seminaarisarjan ensimmäisessä osassa tutustuttiin asiakkuuteen ja keskeisiin muutosvoimiin, joiksi on tunnistettu lohkoketjut, alustatalous, robotisaatio ja minäkeskeinen tiedonhallinta. Kenties aiheiden käsittely jäi pintapuoliseksi, sillä palautteet antoivat aihetta vielä hienosäätää konseptia. Toisen osan tiedonhallinnan uudet mahdollisuudet antoi jo parempaa signaalia, sillä muutama osallistuja koki oman osaamisensa nousseen paljon, vaikka aihetta lähestyttiin pitkälti teorian kautta. Kolmannessa osassa tutustuttiin keinoälyn (tai tekoälyn, kumpikaan nimi ei ole vielä vakiintunut) tuomiin uudistuksiin. Palaute tästä tilaisuudesta oli jo suorastaan rohkaisevaa!

Tilaisuudessa oli lisäksi aistittavissa aitoa oivaltamisen riemua. Viimeisen osan otsikko tuotti jo etukäteen hieman harmaita hiuksia, palveluprosessit digitaalisessa hallinnossa. Myönnetään pois, aihe kuulostaa tosi kuivalta, mutta on hallinnon työn kannalta todella tärkeä. Mitä uutta tai ajatuksia herättävää otsikosta on mahdollista saada irti? Onneksi case-esimerkit eivät olleet lainkaan kuivia, ainakaan tilaisuuden palautteen perusteella.

Osallistujien osaamistaso nousi

Viimeisen tilaisuuden osalta palautekyselyyn vastanneista peräti 80 % koki osaamistasonsa nousseen joko paljon (15 %) tai edes hiukan (65 %). Hienoimman tekstipalautteen mukaan sovelsimme seminaarisarjassa huippuhyvin konstruktiivista oppimiskäsitystä. :)Osallistujat siis oppivat, niin myös me järjestäjät. Seminaarisarja oli kokeilu, joka osoittautui toimivaksi. Ensimmäisen osan oppien mukaan kaikki lähtee asiakkaasta, jolle pitää pystyä tuottamaan arvoa. Palautteiden perusteella uskallan väittää tässä onnistuneemme. Toki parannettavaakin jää, mikäli suunnitelmat syksyn osalta toteutuvat. Yritämme silloin huomioida paremmin verkostojen voimaa, asioita kehitetään monella taholla ja hyvällä otteella.

Järjestäjillä ei ole digin osalta valmiita vastauksia, vaan vastaukset luodaan yhteistyössä. Lisäksi organisaatioista pitäisi saada mukaan enemmän kuin yksi henkilö, jolloin saadut opit olisi helpompi muuttaa oikeaksi toiminnaksi. Resurssien osalta huomioidaan, että tekniikka ja etäfasilitointi vaativat inhimillistä otetta eli ihmistä käyttämään laitteita ja järjestelmiä.

Kiitos kaikille alustajille: Marjaana Laine, Jenni Taskinen, Kimmo Rousku, Saku Airosmaa, Anne Kauhanen-Simanainen, Esko Ukkonen, Timo Haanpää, Heikki Makkula ja Jani Ahosilta.

Suuri kiitos Hausin tiimille, jonka asiantuntemus ja idearikkaus oli pelastus monessa kiperässä paikassa. Kiitos Hanna Siira, Katja Valtonen, Jussi Sihvonen, Johanna Anttonen ja Janne Marniemi!