Diginäkyjä

Maakunta- ja sotejärjestämisuudistuksen keskeinen muutossana on digitalisaatio. Joillekin se on kirosanana, toisille se lupaa ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Usein toistettu virke on, että kaikki mitä voidaan digitalisoida, tullaan myös digitalisoimaan. Ja vieläpä nopeasti.

Käytännössä digitalisaatio tarkoittaa toiminnan tehostamista, turhien työvaiheiden poistamista, uusien välineiden käyttöönottoa sekä taloudellisia ja ympäristöllisiä säästöjä. Voimme matkustamatta osallistua kokouksiin, saada neuvoja, täyttää lomakkeita ja vaikka testata terveydentilaamme.

Digitalisaatio vaatii itseltämme muutosta, joskus mukavuusalueen ulkopuolellekin kurottamista. Tottumusten vaihtaminen herättää ensin ärtymystä, mutta kun olemme uuteen oppineet, vanhaan ei ole paluuta. Harva meistä haluaisi enää lähteä jonottamaan pankin tiskille tai kirjoittaa käsin paperilomakkeita kirjekuoriin.

Digitalisaatio lisää siis paikkariippumattomuutta. Voimme olla yhteydessä työpaikalle, ystäviin, viranomaisiin tai muualle miltei mistä tahansa. Aikaa jää muuhun, jos homma vain toimii.

Merkillistä on se, miten heikosti digimahdollisuudet hyödynnetään työelämässä. Etätyöstä on puhuttu jo vuosikymmeniä, ja silti se etenee hämmästyttävän hitaasti. Suurimpana esteenä ovat usein työpaikan tai työnantajan asenteet. Läheskään kaikkialla, missä etätyö olisi teknisesti mahdollista, ei hyödynnetä tätä optiota.

Myös maakuntauudistuksessa on keskusteltu henkilöstön sijainnista. Jos tiettyä tehtävää hoitavat ihmiset ovat nyt keskittyneet jonnekin, niin jatkossakin heidän pitäisi olla samassa paikassa. Muuttamaan ei haluta pakottaa.

Hyvä niin. Silti nurinkurista on unohtaa se, miten monet ihmiset ovat jo muuttaneet työpaikkojaan ja pidentäneet työmatkaansa vain sen takia, että toimintoja on aikoinaan keskitetty jonnekin, usein isoimpiin keskuksiin. Suuri osa näistä pakkomuutoista on toki tapahtunut silloin, kun teknisiä mahdollisuuksia etätyöhön ei ollut. Mutta tänään on toisin.

Informaatioyhteiskunnassa yhä suurempi osa toiminnastamme on paikasta riippumatonta tietotyötä. Sitä voi tehdä missä tahansa. Työpaikan yhteisöllisyys toki voi jäädä kokematta, mutta sen vastapainoksi voi saada itselleen tunnin tai parikin lisäaikaa päivittäin ja säästää vielä kosolti bensarahaa sekä ympäristöä.

Jo nyt on teknisesti mahdollista osallistua työpaikan palavereihin ja kahvitunneillekin virtuaalisesti. Kahvit ja pullat eivät tosin vielä liiku bitteinä, mutta ehkäpä sekin aika on tulossa.

Diginäkyjä kannattaa nähdä!