Kuulostaapa tutulta! DigiOn rakentaa jo kehitetyn varaan

Ironisesti hyvien käytäntöjen hyödyntämiseen liittyy hankemaailmassa jonkin sortin paradoksi; kehittämishankkeiden olemassaolon syy on kehittää. Joka vuosi alkaa ja loppuu useita kehittämishankkeita, joiden tavoitteena on kehittää uusia hyviä käytäntöjä. Samalla, kun rahoittajat edellyttävät meiltä hyvien käytäntöjen hyödyntämistä, meidän tulee myös perustella, mitä meille myönnetyllä avustuksella on saatu kehitettyä. Muualla kehitettyjen ’hyvien käytäntöjen’ käyttöönottaminen ja uuden kehittäminen eivät toki sulje toisiaan pois. Se kuitenkin edellyttää tietynlaista toimintaa niin käytäntöjen kehittäjien kuin niiden käyttöönottajien puolelta.

Mutta ennen sitä: mitä ’hyvä käytäntö’ oikeastaan tarkoittaa? Yhtä selkeää ja tunnistettua määritelmää ei ole. Timo Aron mukaan kyse on ”hyvistä toimintamalleista, joita voidaan yleistää, eli valtavirtaistaa projektitoimintaa laajempaan käyttöön” (Aro 2004). Uusissa olosuhteissa ja konteksteissa toimintamallit usein kehittyvät hivenen omanlaisikseen. Aika ajoin joku jo keksitty käytäntö paketoidaan uudelleen ja se saa uuden nimen. Osin tämänkin vuoksi kentällä tehdään myös päällekkäistä työtä.

DigiOn -hankkeessa rakennamme vahvasti muualla kehitettyjen hyvien käytäntöjen varaan. Itseasiassa kolme merkittävää toimintamuotoamme nojaavat muualla luotuihin konsepteihin: Digikaveritoiminta, Digitaidot-peli ja yhteisöpajat. Viestimme ahkerasti myös muun muassa Ylen digitreeneistä sekä Enter ry:n ja Nuorten ystävät ry:n kehittämistä digituen materiaalipankeista. Mutta miksi olemme ottaneet nämä käytännöt käyttöömme ja mitä se antaa meille?

Valmiit konseptit tarjoavat lähtökohdan kehittämistyölle

Digikaveritoiminta on Aspa-säätiön Digi haltuun -toiminnassa kehitetty vertaisuuteen pohjautuva digiopastuksen muoto (Näin järjestät digikaverivalmennuksen - Aspa). Ajatuksena on, että digikaveri tarjoaa helposti lähestyttävää digitukea ja voi toimia myös opastettavan tukihenkilönä esimerkiksi kansalaisopiston digikurssilla. Digikaveritoiminta on meille kuitenkin myös helposti hyödynnettävä, sillä DigiOn -hankkeessa työskentelevä Susanna Saarvo oli vastuussa konseptin kehittämisestä.

Digitaidot-peli puolestaan kehitettiin Kuuloliiton Digitaidot-projektissa (Digitaidot-peli - Kuuloliitto). Digitaidot-peli on yhteisöllinen oppimismenetelmä, jossa tutustutaan digitaitoihin erilaisten arjen tilanteiden avulla. Peli sisältää korttipakan, josta pelaajat nostavat ja suorittavat totuus- ja tehtäväkortteja. Erilaisten ryhmien kanssa pelatessa on ollut ilo huomata, miten aika kuluu huomaamatta ja melkein aina joku aloittelija saa kipinän digitaitojen oppimiseen. Myös Digitaidot-peli meille helposti hyödynnettävä, sillä DigiOn -hankkeen Hanna Rantala vastasi sen kehittämisestä.

Yhteisöpajat taas pohjautuvat Laurea-ammattikorkeakoulussa Soile Juujärven, Virpi Lundin, Ossi Salinin ja Kaija Pesson pilotoimaan yhteiskehittämisprosessiin, jonka veti Minna Hägg (Juujärvi 2015). Pajoihin kootaan joukko digituen parissa toimivia toimijoita, kehittäjiä, vapaaehtoisia ja päätöksentekijöitä. Pajoissa kartoitetaan ja määritetään niin sanottuja ”viheliäisiä ongelmia”, joihin lähdetään rakentamaan ratkaisuideoita. Lopuksi osallistujat toteuttavat pilottikokeilun. DigiOn -hankkeen yhteisöpajat lähtevät käyntiin helmikuussa 2022. Soile Juujärvi kuuluu DigiOn-hanketiimiin.

Valmiiden konseptien hyödyntäminen helpottaa työtämme, sillä näin toimiessamme voimme kohdentaa kehittämistoimintamme hankkeen tosiasiallisiin tavoitteisiin. Mutta miksi nämä käytännöt on ollut mahdollista ottaa käyttöömme?

Mikä on mahdollistanut käytäntöjen jouhevan siirtymisen?

1. DigiOn -hankkeessa hyödynnettävät konseptit ovat siirtyneet DigiOn -hankkeen työntekijöiden mukana. Hallitsemme tuotteet läpikotaisin, mikä on helpottanut niiden käyttöönottoa. Emme ole joutuneet käyttämään aikaa niiden oppimiseen ja sisäistämiseen. Vaikka uuden asian käyttöönotto säästää aikaa enemmän kuin uuden kehittäminen, hyötyä ei ole aina helppo tunnistaa käytäntöjen etsintään ja niiden oppimiseen kohdistuvan vaivan vuoksi.

2. Tunnemme käytännöt läpikotaisin, minkä ansiosta meidän on vaivatonta muokata niitä eri tilanteisiin sopiviksi.
   Näin ollen käytössä olevan käytännöt luovat meille pohjan, jonka varaan rakentaa vuorovaikutusta erilaisten ryhmien kanssa.

3. Brändättyinä konsepteina hankkeessa hyödynnettävät käytännöt ovat olleet vaivattomia ottaa käyttöön.
   Meidän ei tarvitse kantaa vastuuta omaleimaisten konseptien väärinkäytöstä, sillä ne on paketoitu selkeästi ja taustatahon näkyvyydestä huolehdittu. 

4. Henkilökohtainen suhde varmistaa myös palautteen antamisen.
   Palautteen antaminen kehittäjille on helppoa, sillä meillä on henkilökohtaiset suhteet heihin.

Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö hyviä käytäntöjä voisi ottaa käyttöön muutenkin. Aktiivinen verkostoituminen ja tiedottaminen luovat pohjan niiden levittämiselle. Esimerkiksi digituen kenttä on verkostoitunut tiiviisti niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti - sekä myös erilaisten kohderyhmien mukaisesti. Muun muassa me olemme saaneet näin tietoa digituen materiaalipankeista ja esimerkiksi vapaaehtoisten vertaisopastajien tukemisesta. Aktiiviset verkostot ovat olleet korvaamattomia kehittämistyön näkökulmasta.

Kenelle kuuluu kunnia?

Hyvien käytäntöjen hyödyntäminen kuitenkin herättää myös kysymyksiä. Kun rakennamme muualla kehitetyn varaan, miten varmistamme sen, että kiitos ja kunnia menevät oikealle taholle?

Meidän vastuumme toimijoina on kertoa selkeästi käytettävien konseptien taustasta. Toimintojen alussa kerromme aina, mihin työmme pohjautuu. Meidän osaltamme tätä helpottaa se, että niin Aspa-säätiössä kuin Kuuloliitossa on panostettu konseptien tuotteistamiseen. Esimerkiksi digikaverivalmennuksen käsikirja on ladattavissa Aspa säätiön -sivuilta kenen tahansa käyttöön ja Digitaidot-peli on selkeästi paketoitu. Konseptin omistajuus on molemmissa tapauksissa selkeää.

Ajoittain hankemaailmassa tulee kiire paketoida tuote valmiiksi eivätkä määräaikaisten resurssien varaan rakentavat järjestöt pysty turvaamaan jatkokehitystä. Tuotteistamisen merkitystä ei myöskään aina osata tunnistaa. Näin hyväkin tuote voi päätyä hyllylle ö ja jäädä unohduksiin. Toisaalta vaikka kehittämistuotteiden brändääminen selkeyttää hyvien käytäntöjen levittämistä, niin riittääkö brändääminen?

Kun rahoitus on sidottu yhä tiiviimmin kehittämistyön tuloksellisuusmittareihin, miten osoitetaan, että kehitetty tuote todella on tuloksellinen? Miten tuotteen kehittäjä saa palautetta tuotteen käytöstä ja hyödyistä?

Hyvien käytäntöjen ympärillä olisi todennäköisesti tarvetta avata enemmän keskustelua tuotteiden ja konseptien käyttöön liittyvästä palautejärjestelmästä. Usein on tuotteen käyttöönottajan hyvästä tahdosta kiinni, antaako hän tuotteen kehittäjälle palautetta vai ei. Ajan mittaan se usein unohtuu. Syytä olisi pohtia ehkä enemmänkin sitä, miten kehittävä taho saa tarvitsemaansa tietoa siitä, miten tuotetta käytetään.

Täysin ongelmatonta ei ole myöskään se, kenelle kunnia kaikissa tapauksissa kuuluu: kehittämisestä vastanneelle henkilölle tai hankkeelle, hankkeen taustaorganisaatiolle vai tuotteen käyttöönottajalle, joka osaa hyödyntää sitä uusilla tavoilla? Ajoittain nimittäin tietyn käytännön hyödyt tulevat tosiksi vasta täysin uudenlaisissa tai yllättävissä olosuhteissa.

Mitä me olemme saaneet hyvien käytäntöjen hyödyntämisestä?

Olemme äärimmäisen kiitollisia siitä, että olemme saaneet lähteä uuteen hankkeeseen valmiiden työkalujen kanssa. Menetelmien kehittämiseen on panostettu muualla ja niiden tuloksellisuudesta on saatu jo näyttöjä. On etuoikeus voida hyödyntää niitä. Ennen kaikkea valmiiden käytäntöjen hyödyntäminen mahdollistaa kehittämisfokuksemme kohdentamisen siihen, mihin se on tosiasiallisesti varattu. Hedelmällisempää tapaa aloittaa uuden kehittäminen on vaikeaa kuvitella. Miten sinä huolehdit siitä, että muualla kehitetyt hyvät käytännöt tulevat käyttöön?

Kirjoittajat

Susanna Saarvo, projektipäällikkö, DigiOn-hanke, Laurea-ammattikorkeakoulu

Hanna Rantala, projektikoordinaattori, DigiOn-hanke, Espoon kaupunki