Miten digituesta tuli kirjaston pysyvää työtä

Digituki tuli kirjastoihin jo 1990-luvun lopulla asiakastietokoneiden ja internetin vanavedessä. Monet kirjastot tarttuivat tuolloin ennakkoluulottomasti uuteen teknologiaan. Kirjastot olivat edelläkävijöitä myös sähköisissä palveluissa. Verkkokirjastoissa kirjastojen asiakkaat pystyivät asioimaan sähköisesti eli etsimään aineistoa ja varaamaan sitä, uusimaan lainoja ja myöhemmin myös maksamaan maksuja ja käyttämään kirjastojen e-aineistoja. Kirjastoissa ryhdyttiin pitämään käyttäjäkoulutuksiksi kutsuttuja opastustilaisuuksia, joissa asiakkaita opastettiin verkkokirjaston käytössä. Ohessa tuli opeteltua tietokoneen ja internetin peruskäyttöä. Tietokoneen ja internetin käyttöä opastettiin asiakkaille myös osana asiakaspalvelua sekä näihin taitoihin keskittyvillä kursseilla.

Samalla kun kirjastot lähtivät ennakkoluulottomasti tarjoamaan asiakkaille uusia laitteita ja palveluita sekä kehittämään omia sähköisiä palveluitaan, laajempi alan sisäinen arvokeskustelu jäi käymättä, eikä yhteistä, valtakunnallisesti jaettua ymmärrystä kirjaston roolista digituen antajana vielä tuolloin syntynyt. Käytetty termistö ja opastusten sisältö kehittyivät eri tahtiin eri kirjastoissa. Uudet työtehtävät ja uusi tekniikka aiheuttivat siksi paljon huolta kirjastohenkilöstössä. Pohdittiin, mikä oikeastaan on kirjaston tehtävä, mikä kirjaston vastuu digituen antamisessa ja onko kirjastohenkilöstöllä riittävää osaamista opastamiseen. Kuntien kirjastojen erilaiset resurssit puhuttivat myös. Digituki tuli vuosituhannen vaihteessa vaivihkaa osaksi kirjastojen palvelutarjontaa.

Kirjastojen tehtävä

Kirjastojen perinteinen tehtävä on kirjastolain mukaan ollut sivistyksen, kulttuurin, elinikäisen oppimisen, kansalaisvalmiuksien ja lukuharrastuksen tukeminen sekä kirjallisuuden (ja myöhemmin muidenkin aineistojen) asettaminen asiakkaiden saataville. Näihin tehtäviin digituki liittyy luontevasti. Jo vuoden 1998 kirjastolaissa lisättiin kirjastojen tehtäväksi edellä mainittujen rinnalle virtuaalisten verkkopalveluiden kehittäminen, mutta vasta uusin, vuoden 2016 kirjastolaki, vakiinnutti digituen yksiselitteisesti kirjastojen lakisääteiseksi tehtäväksi.

Vuoden 2016 kirjastolaki toimi myös sysäyksenä laajemmalle kirjastoalan yhteiselle keskustelulle digituen sisältöjen, termien ja palvelulupauksen määrittelemiseksi. Vaikka kansalaisvalmiuksien ja -taitojen tukeminen oli annettu kirjastojen tehtäväksi jo paljon ennen viimeisintä kirjastolakia, ja monet kirjastot olivat ottaneet tehtävän nopeasti omakseen, tuli yhteiskunnallisen muutoksen nopeus ja sen vaikutus kirjastojen arkeen lopulta kuitenkin osittain yllätyksenä. Digitukea tarvittiin koko ajan enemmän, eikä vanhaan ollut enää paluuta. Kirjastojen tuli asemoida itsensä tässä tilanteessa.

Tilanne on kehittynyt nopeasti viime vuosina. Yleisten kirjastojen yhteistyötä koordinoiva ja yhteisiä kannanottoja muodostava Yleisten kirjastojen neuvosto, YKN, antoi vuonna 2019 suosituksen kirjastojen digituesta ja kirjastohenkilöstön digitaidoista. Yleisten kirjastojen digihankkeen (2019–2020) tarkoituksena on kohentaa kirjastohenkilöstön digitaitoja ja vahvistaa alueellisia digitukiverkostoja.

Samalla keskustelu käytettävästä termistöstä, digituen sisällöstä ja digituen palvelulupauksesta on levinnyt laajemmaksi yhteiskunnalliseksi keskusteluksi ja toimiksi. Maakunnalliset digitukihankkeet on käynnistetty ja digituelle on saatu valtakunnallinen koordinaattori, Digi- ja väestötietovirasto.

Työnjako ja muut haasteet

Digituen lähitulevaisuuden haaste on eri toimijoiden roolien yhteensovittaminen ja työnjako. Kirjasto on yksi monista toimijoista digituen kentällä. Kirjastolla on ensisijaisesti vastuu omien verkkopalveluidensa ja laitteidensa opastamisesta. Tällöin täytyy toki osata antaa tukea myös digituen peruskysymyksissä kuten sovellusten lataamisessa, mobiililaitteen asetuksissa ja tietokoneen käytössä. Erityisen haasteen asettaa viranomaisten ja yritysten sähköisten palveluiden opastaminen. Viranomaisella on vastuu omien palveluidensa sisällöllisestä neuvonnasta, mutta käytännössä paine palveluiden opastamiseen kirjastoissa ja muissa digituen neuvontapaikoissa on kuitenkin suuri. Tähän tulisi löytää toimiva malli.

Kirjastoverkko on Suomessa kattava, ja kirjastoissa onkin paljon potentiaalia digituen kentällä. Haasteena on kuitenkin kunnittain suurestikin vaihtelevat resurssit ja osaaminen. Digituki on tullut kirjastoihin jäädäkseen, mutta sille tulisi taata valtakunnallisesti yhtenäiset resurssit kirjastoissa. Paikallisella kumppanuusyhteistyöllä rakennetaan nyt pohjaa palveluille ja alueellisella ja valtakunnallisella koordinaatiotyöllä rakenteita digituelle. Yhteistyöllä saadaan digituenkin saralla enemmän aikaan.

Katja Jokiniemi
pedagoginen informaatikko, digituen koordinaatio
Helsingin kaupunginkirjasto

Lisää aiheesta

Yleisten kirjastojen digihanke: https://www.kirjastot.fi/osaamisen-kehittaminen-ja-digituki

Kirjastolaki 4.12.1998/904  https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1998/19980904

Kirjastolaki 29.12.2016/1492 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161492?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laki%20yleisist%C3%A4%20kirjastoista

YKN:n suositus digitaidoista ja digituen antamisesta kirjastoissa https://www.kirjastot.fi/sites/default/files/content/digitaidot-suositus.pdf